RSS

Tyrniportteri

aviary-image-1536350901221

Bryggeri Helsinki, Suomi. Porter, 6.5%. Pullo, 0.33l.

Bryggeri Helsinki on toki tuttu panimo Ummikoille, panimoravintolassakin olemme useamman kerran käyneet, mutta blogissa panimo on ollut melko harvakseltaan edustettuna. Taitaa peräti olla ensimmäinen kunnon arvio heidän oluistaan!

Tyrniportteri, jonka valmistuksessa on käytetty tyrnimehua ja aprikoosisosetta, kaatuu lasiin erittäin runsaasti vaahdoten hyvin höttöistä, ilmavaa ja hapokasta vaahtoa, joka kuitenkin laskee hyvin nopeasti eikä jätä lainkaan pysyväiskerrosta. Oluen pinta on täysin vaahdosta vapaa. Väriltään olut ei ole lainkaan musta, vaan hyvin selkeästi tummanruskea, valoa vasten näkee sekä purppuran että oranssin sävyjä. Olut on myös selkeästi hyvin hapokas – poreilun kuulee aivan selvästi lasista.

Tuoksussa aprikoosin tuntee selkeästi, tyrnimarjakin tekee itsensä tietyksi. Lopputulos tuo mieleen pumpkin alet, samalla tavalla löytyy kuivuutta, makeutta ja mausteisuutta. Myös lievää paahteisuutta (ei niinkään kahvia kuin paahdettuja hedelmänsiemeniä) sekä potpurrimaista parfyymiä tuoksusta löytyy. Aika tymäkkä ja pistävä eikä täysin miellyttävä tuoksu, jossa on myös muovinen vivahde.

Suutuntuma on todella hapokas, eikä onnistu peittämään maun ohuutta. Mausta löytyy pohjaan palanutta vaaleapaahtokahvia ja ruusumaista kuivuutta – mutta aprikoosisosetta ei edes hyvällä mielikuvituksella. Jälkimaussa nousee nopeasti esiin suorastaan sapekas maku, joka ei todellakaan ole miellyttävä. Rungon ohuutta Tyrniportteri yrittää paikata edellä mainituilla runsaalla hapokkuudella ja kuivalla palaneisuudella, mutta epäonnistuu täysin. Lopputulos on melko yksioikoinen ja heikkolaatuinen; tyrniportterin hernemäinen kuivuus voisi toimia esim. saisonissa, mutta ei porterissa – ei ainakaan tässä porterissa.

Bryggeri ei ehkä ole kotimaamme kärkipanimoita, mutta aivan hyviä oluita hekin ovat tehneet ja siten Tyrniportteri on heiltä täydellinen rimanalitus. Hyi hyi.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 07/09/2018 Kategoria/t: Arviot

 

Avainsanat: , ,

Watermelon Gose

aviary-image-1535833089947

CoolHead Brew, Suomi. Gose, 4%. Pullo, 0.33l.

Jokunen aika sitten arvioimme CoolHeadin Mango-Chili Gosen jokseenkin positiiviseen sävyyn. Nyt arviossa oleva olut on melko selkeästi samalle pohjalle eri mausteella tehty olut: tölkin design on sama, oluen vahvuus on sama, jne. Mutta, jännitys tiivistyy: onko laatu sama? LUE LISÄÄ ALEMPANA!

Tölkistä olut kaatuu lasiin melko runsaasti ja äänekkään poreilevasti höttöistä vaahtoa vaahdoten; tämä kuitenkin laskee melkein heti jättäen jälkeensä melko poreilemattoman, täysin vaahdottoman oluen. Väriltään olut on likaisen kalpeankeltainen; olemuksen sameus ja roskaisuus korostavat tätä. Tuoksussa korostuu happamuus ja suola, jonka alta löytyy makeutta joka tuo itse asiassa mieleen kurkun, ei niinkään vesimelonin – samanlaisella tavalla kosteaa ja vesimäistä makeus on. Selkeästi happamempi ja jyrkempi tuoksu kuin mangochiliserkullaan.

Maku on melko hapan; ensipuraisussa on reilusti suolaa, mutta jälkimakuun edetessä happamuuden osuus kasvaa kasvamistaan. Suolaisen happamuuden alla on maussakin pikemminkin kurkkumaisuutta kuin vesimelonia. Kulausten myötä jälkimakuun rupeaa kuitenkin kehittymään vesimelonin kevyen mehumaista makua. Goselle tyypillistä suolaista happamuutta tasapainottamaan ei tästä löydy mitään ollenkaan samalla mitalla kuin mangochilivariantista. Täten Watermelon Gose on sekä suoraviivaisempi että vaativampi olut. Kyse ei silti ole mistään ääripään hapanoluesta, vaan melko helposti juotava tapaus tämäkin on.

Mango Chili Gosen veroinen Watermelon Gose ei ole, mutta kuitenkin samalla alueella liikutaan laadunkin puolesta. Hiukan yksioikoisempi Watermelon Gose on varsin mukava hapanolut, ja taas yksi plusmerkki CoolHeadille, joka toden totta taitaa näiden astetta kevyempien hapanoluiden teon.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 01/09/2018 Kategoria/t: Arviot

 

Avainsanat: , , ,

Snowcat

aviary-image-1535743840314

Crazy Mountain Brewing Company, Yhdysvallat. Kahvistout, 5.9%. Tölkki, 0.33l.

Ihan vain nimen ja tölkin perusteella ostimme tämän oluen Tukholmasta. Emme ole ikinä kuulleetkaan koko panimosta. Kahvistout tyylinä on tosin aika jees, sekin saattoi vaikuttaa ostopäätökseen.

Lasiin Snowcat kaatuu niukasti vaahdoten, eikä pysyväiskerrosta ole käytännössä lainkaan. Väriltään olut on musta, valoakaan vasten ei näy muuta kuin mustuutta. Tuoksu on kahvinen ja enemmänkin kuin paahtunut: suorastaan palanut. Ohimenevä ripaus vaniljaakin tuoksusta löytyy. Terävä tuoksu ei ole erityisen täyteläinen muttei myöskään ohut pahimpien markettistoutien tavalla. Tuoksu ei oikein lupaile hyvää eikä uhkaile pahalla.

Maku tuo vahvasti mieleen monen monituisen markettistoutin: palanutta, terävää, kalseaa… mutta ripauksen parempi kuin tavan markettistout tämä silti on. Ehkä se reilu prosentti eroa entiseen markettivahvuuteen on juurikin se ratkaiseva tekijä tässä, mikä poistaa fataalin vetisyyden ja tekee Snowcatista… noh, kehnon sijasta yhdentekevän. Eipä tässä kuuta taivaalta olla noutamassa tämän oluen voimin. Kahvisuus on harmillisen sumppimaista, ja kaikkinaiset hyvän stoutin piirteet on parhaimmillaankin välttävästi toteutettu.

Ulkoisten piirteiden perusteella shoppailu on aina riskialtista. On sitä pahemminkin kirves kiveen isketty, mutta Ruotsista asti kotiin kuljetetuksi olueksi tämä ei kyllä ihan vaivan arvoinen ollut.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 31/08/2018 Kategoria/t: Arviot

 

Avainsanat: , , ,

Mr. Lyan Lager

aviary-image-1535226660015

Old Worthy Brewing Co, Skotlanti. Pale ale, 4.7%. Tölkki, 0.33l.

Old Worthy on panimo, jonka oluita olemme arvioineet muutaman (ja maistaneet muuten vain muutamaa), eikä skottiolutmaakarien tuotoksista yksikään ole onnistunut hurmaamaan tahi erityisemmin vakuuttamaan. Ummikkojen kesäisellä Ruotsinmatkalla laivalta kuitenkin tarttui mukaan muutama olut, mm. tämä Old Worthyn pöljästi tai nokkelasti, kukin päättäköön itse, nimetty pale ale.

Kaatovaiheessa olut vaahtoaa hyvin runsaasti saippuamaista, kiiltelevää vaahtoa. Pysyväiskerros on epätasainen, muutaman millin paksuinen mutta lasin reunoille jää runsaasti röpelöä. Väriltään olut on samean rusehtava, toffeinen ja nougatmainen. Tuoksu on hedelmäinen ja hivenen pähkinäinen, raikas ja melko täyteläinen. Pehmeä tuoksu on ihan miellyttävä.

Oluen suutuntuma on paksuhko, mutta maku jättää hyvin paljon toivomisen varaa. Se kun on nimittäin äärimmäisen mitäänsanomaton; pientä kirpeyttä, pientä hedelmäisyyttä, pientä rasvaisuutta, mutta muuten ei niin mitään mielenkiintoista. Maku on hento muttei silti ohut tai vetinen. Ihan kuin olisivat tehneet oluen mutta unohtaneet lisätä maun.

Mr. Lyan Lager on kolmas arvioimamme Old Worthyn olut, ja kolmas josta emme voi paljoa hyvää sanoa. Ikävän jämähenkinen divaritason ale.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 25/08/2018 Kategoria/t: Uncategorized

 

Porridge Bullet

aviary-image-1534535818377

Pohjala, Viro. Strong ale, 11.9%. Pullo, 0.33l.

Ensikosketuksemme Virolaiseen Pohjalaan tapahtui jo monta vuotta sitten, ja merkittävää kyllä ei panimo ole vieläkään liiaksi leipääntynyt tai taantunut kuten monelle muulle panimolle on tapahtunut. Laatukin on pysynyt hyvänä. Panimon ydinosaamista tuntuvat olevan tummat ja vahvat oluet, mutta myös muut tyylit taipuvat Viron pojilta.

Nyt arvostelussa oleva Porridge Bullet on osa Cellar Series -sarjaa, jonka voisi ounastella tarkoittavan kellarissa rauhassa kypsytettyjä oluita. Huomattavan vahva (liki 12%!) olut onkin tynnyrikypsytetty, mutta millaisissa tynnyreissä – sitä ei tarina kerro.

Breakfast aleksikin tätä kutsutaan etiketissä – mahtaa tulla hyvä päivä jos sen aloittaa pullollisella tätä! Tulee mieleen Dean Martinin heittämä vitsi: ”I feel sorry for you people that don’t drink. I mean, ’cause when you wake up in the morning, that’s as good as you’re gonna feel all day.”

Mutta, olut.

Lasiin Porridge Bullet kaatuu paksuna ja hyvin niukasti vaahtoavana. Pysyväiskerrosta ei ole lain, ja kaatovaiheessa suklaisen tummaa vaahtoa on muutaman millin verran. Väriltään olut on lähinnä porter-tason musta, vaikka eräänlaista epämääräistä ruskeutta oluessa on. Ehkä enemmän mielikuvan tasolla. Tuoksu on aivan älyttömän jyty ja viinainen; paahtunut; palaneen mallasleipäinen; tumman suklainen; kahvinen; makea. Ja: suorastaan erinomainen. Pohjala ydinosaamisensa ydinytimessä.

Juotunakaan olut ei petä. Suutuntuma on paksu, tahmea, riittoisa, siirappinen ja öljyinen. Maku on aivan yhtä vahva ja päällekäyvä kuin tuoksu, ja siitä löytyy pitkälti samoja monipuolisia piirteitä: tahmean siirappista makeutta, makeuttamatonta suklaata, ripaus todella tummaa kahvia, vaniljaa, enemmän kuin vähän jotain makeaa, kermaista ja vahvaa alkoholia. Suuta, nielua ja vatsaa lämmittävä ellei peräti korventava olut lämmittää myös sydäntä: tämähän on aivan hemmetin hyvä olut. Todellakin, kuten jo todettu: tämä on Pohjalaa tekemässä sitä mitä Pohjala tekee parhaiten.

Vahvuutensa ja päällekäyvän luonteensa takia Porridge Bullet on ehdottomasti vaativa olut, mutta myös äärimmäisen palkitseva. Vaikka tyyli ei pullon tai esim. Untappedin mukaan ole (imperial) stout, löytyvät lähimmät makuverrokit nimenomaan siltä saralta – ja niiden ystäville Porridge Bulletia voi varauksetta suositella. Yhdestä 0.33l pullosta riittää hyvin kahdelle.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/08/2018 Kategoria/t: Arviot

 

Avainsanat: , , ,

Jotain Stoutia?

aviary-image-1534016433904

Maku Brewing, Suomi. Stout, 3.9%. Tölkki, 0.33l.

Porter ja stout ovat kaksi tyyliä jotka harvemmin ovat yhtään mistään kotoisin mietoina; harva alle 6% alkoholipitoisuuden menevä porter tai stout on hyvä, ja usein miedot tyylien edustajat ovat paitsi vetisiä myös yksioikoisia. Tuntuukin hassulta että nyt kun kaupparajaakin nostettiin lähtee Maku Brewing yrittämään onneansa tällä saralla, ja vielä harvinaisen miedolla stoutilla: alle neljän prosentin ei mene juuri yksikään stout (Orkneyn Dragonheadkin on tasan 4%). Eli tämänhän on oltava aivan pirun hyvä, eiköstä juu?

Ainakin Jotain Stoutia? on totaalisen vaahtovammainen. Vähään aikaan ei ole tullut vastaan yhtä runsaasti ylivaahtoavaa olutta; kaatovaiheessa millin verran olutta täyttää lasin vaahdolla, ja tämä runsas, saippuainen ja vähän tummertava, höttöinen vaahtokerros katoaa rasittavan hitaasti. Väriltään olut on musta, valoakaan vasten ei hirveästi muuta väriä näy. Melko miedosta tuoksusta löytyy tummaa paahtuneisuutta, ripaus tuorelakua ja toinen mokoma palanutta kumia. Mitäänsanomattomaan taipuva tuoksu.

Tuoksun mitäänsanomattomuus kantaa täysin mitoin makuun. Ohut ja laimea Jotain Stoutia? maistuu lähinnä pohjaan palaneelta kahvilta jossa on ripaus edellä mainittua kumia. Kitkerä jälkimakukin tuo mieleen liian kauan pannussa lilluneen kahvin. Hyvin yksioikoinen maku on myös; tässä on ilmiselvästi palaneisuuteen asti menevällä paahtuneisuudella yritetty paikata rungon ohuutta. No, eihän se kovin pitkälle kanna.

Maku Brewing ei ikinä ole onnistunut vakuuttamaan meitä tuotoksillaan. Jotain Stoutia? on siis vain yksi yhdentekevä, keskinkertaista heikompi olut lisää panimolta. Kyllä kai tätä joisi jos ei muuta olisi tarjolla, mutta vaikea nähdä sellaista tilannetta tulevan vastaan, joten tokkopa koskemme tähän enää.

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 11/08/2018 Kategoria/t: Arviot

 

Avainsanat: , ,

Gold Digger’s Lust

aviary-image-1533927833435

Humalove Brewing, Suomi. Grisette, 4%. Pullo, 0.33l.

Jos joskus pienoinen leipääntyminen uhkaakin iskeä, unohtuu moinen aina siinä vaiheessa kun törmää uuteen, tai ainakin itselle entuudestaan tuntemattomaan oluttyyliin. Nyt kävi näin – 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin Benelux-maissa suosiossa ollut kevyt pintahiivaoluttyyli grisette oli meille nimenäkin tuntematon, ja innosta pinkeänä olemme nyt maistamassa sitä. Mikäli tyyli on tuntematon ja haluaa lisää tietoa, voi kliksutella itsensä esim. tänne.

Humaloven tulkinta grisettestä antaa ulkoisesti erittäin kevyen vaikutelman, mikä on varmasti tarkoituskin. Kevyen, melkeinpä haalistuneen keltainen, kultaan vivahtava olut ei kaatovaiheessa vaahtoa kuin erittäin niukasti, eikä varsinaista pysyväiskerrosta ole. Tuoksultaan olut on makea, hedelmäinen, raikas, ihan vähän hapan… tuo mieleen hiukan kuivemman ranskalaistyylin siiderin itse asiassa. Ei lainkaan epämiellyttävä tuoksu!

Siinä missä tuoksu toi mieleen siiderin, tuo maku mieleen oikein rapsakan ja maltaisen makean lagerin kuten vaikkapa laatuspektrin paremman pään meksikolaislagerin. Maku on jopa varovaiseen asti mieto, mutta siitä löytyy maltaisen rapsakan imelyyden ohella keveää sitruunaisuutta ja pienen pientä happamempaa hedelmää (omenaa). Jälkimaku ei ole ylen väkevä sekään, mutta kuitenkin tuntuvan humalaisen karvas.

Paha mennä sanomaan onko grisetten tarkoitus maistua tältä vai ei, kun emme sellaista ennen ole maistaneet, mutta oluena tämä on varsin maukas ja todella kesäinen olut. Tämä voisi tosiaan korvata meksikolaislagerin esim. texmex-ruuan tai kevyen salaatin kyytipoikana, ja olisi varmasti erittäin hyvä hellepäivän terassijuoma.

Humalove tuntuu olevan aavistusta vähemmän hehkutettu kotimainen panimo (mustalais- sellainen, toki), mutta kuten Gold Digger’s Lust monien muiden ohella todistaa, ei se laadusta kiinni ole.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 10/08/2018 Kategoria/t: Arviot

 

Avainsanat: , ,